Olin paikalla joskus seittemän kieppeissä ja sain hommaks toisen tytön kanssa olla ohjaamassa liikennettä purkupaikalle sekä VIP parkkiin.
Oikeestaan oli ihan hauskaa sit ku pääsin alkujännityksestä, keli oli paras mahdollinen, tyyntä ja aurinkokin pilkahteli ja keli tais olla jossain vähän plussan puolella.
Siinä meni aamu ja sitten tuli päivävuoro jatkamaan ja pääsin kattelemaan näyttelytouhua.
Hurja kuhina oli hallissa ja muutama tuttukin bongattu.
Kyllä mietin et mitäs jos joku kerta veis tuon Ginkon näyttelyyn, se olis näyttelykelpoinen mut se et osaisinko ite esittää sen parhaalla mahdollisella tavalla niin epäilen!
Mut kokemus se olis sekin, mätsäreissä ollaan käyty kyllä mut nuo oikeat näyttelyt on ihan eri kaliiberia.
Huomioin miten siististi kaikki oli pukeutuneet, mietin tuota pukeutumista kun tallailin ite toppahousuissa ja ulkoilutakissa pitkin hallia niin en selkeestikkään niin sanotusti kuulunu joukkoon!
Sekä sen miten pörröisiä ja huoliteltuja koirat oli, sen vähän aikaa mitä kattelin niin hurjan rauhallisia oli kaikki koirat hälinästä huolimatta.
Tietysti kokemus tuo varmuutta koirallekkin että osaavat olla suurempia stressaamatta.
Tulihan sitä osteltua kojuistakin jotain:
Hau-Hau Championin kojusta ostin noita vehnättömiä Super Premium Chicken & Tuna märkäruokia, vielä on vajaa viikko testi kuukautta jäljellä ja ajattelin testata vielä tuonkin maun.
Yhdestä kojusta pipon, paikan päällä on tuo japaninpystykorvan siluetti painettu, äitille ostin samalla painatuksella pipon mut eri värisen.
Koiran siluetti on heijastava!
Ja vielä toisesta kojusta tuollaisen supersöpön numerolapun pidikkeen, hyvästi hakaneulat!
Sit ostin vielä koiran herkkuja samasta paikasta kun mistä tuo pidike, kanan jalkoja.
Kuulostaa rajulle mut koira tykkäs kyllä kun annoin sille sellasen!
Sit kun oli ollu puhetta siitä että jos on sellainen tilanne että en saa apukäsiä agilitykisoihin ja autoa ei saa kisapaikan lähelle tai koiraa sidottua mihinkään kiinni niin kuljetushäkki olisi kätevä joten suunta Minimaniin ja otin kaupan ainoan häkin ja sitäkään en meinannu heti löytää kun oli vähän piilossa.
Sellanen pikkujuttu että Ginko ei oo koskaa elämässää ollu häkissä joten alotin varovasti totuttamisen häkkiin.
Sai haistella ja houkuttelin namien kanssa tutustumaan häkkiin lähemmin, pohja on harmillisen liukas mut laitan siihen ennen seuraavaa tutustumiskertaa auton kumilattiamaton niin pitää tassut kun hätkähti sitä kun pohja olikin liukas!
Kaks ovea on kätevä kun tutustumis vaiheessa pääsee kulkemaan mistä ovesta vaan.
Opiskelin vasta sitten jälkeen päin niksejä miten koira opetetaan häkkiin; aikuisella ottaa enemmän aikaa minkä nyt osasin päätelläkkin ja namilla houtus on väärin, toivottavasti ei aiheutunu mitää peruuttamatonta...
Ei miulla oo mikään kiire sen häkkiin oppimisella, tässä pikkuhiljaa saa tutustua siihen ja jos tuntuu ettei millään viihdy ja pelkää mennä sinne niin ei oo mikään pakko, häkin saa aina myytyä.
Mutta pikkuhiljaa askel kerrallaan koiran tahtiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti