keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Osaan lentää

Kirpun tila ei parantunu ni käytin sen eilen hammasoperaatiossa.
Se piti nukuttaa toimenpidettä varten ja se nukkuki kevyet 6 tuntia, terve marsu normaalisti herää jo siinä parin tunnin kohalla...
Voitte vaan kuvitella mitä päässä liikku sen 6 tunnin ajan ku kääntelin nukkuvaa potilasta 15 min välein...
Se heräs sit joskus 11 aikaa ja sille laitettii häkki muitten marsujen viereen.
Yön se oli meiän makkarissa et ite jos/kun heräili ni pysty kattoo mite potilas voi.

Enne töihin menoa annettii sille velliä (pilttiä + pellettimössöä + C- vitamiini tabu)
Ja töitte jälkee tein uuden satsin ja annoin sitä ennenku lähin tallille.

Tallilla aattelin eka et meen kentällä mut koska se on tylsää ja koht ei muual voikkaa mennä ku kentällä ni lähin maastoo, enkä oikee tienny mihi menisin.
Aattelin et meen käymää Konnun ja Marttilan välillä olevalla lammella, oikeestaa se on kyl Marttilassa mut kuitenki sit keksin et hei meempä nyt sit Marttilan kylän läpi kerran olin jo nii pitkällä, en oo enne mennykkää sitä reittiä, Ees Tähden kanssa mut traktorilla ollaan ajettu siellä suunnalla.
Vettäki sato niin et kastuttiin, melkei koko aja sato sellast tuhnuu mut välil tuli kyl iha kunnolla ja välil taas ei satanu mitää.

Alkaa olee heijastinten aika, ykski idari varmasti näki jo kyl kaukaa mut kuulin ku se lähesty et ei yhtää hidastanu.
On miul kypärässä heijastin mut koht pitää heijastaa koko hevonen, vähän niinku näin:

Tekis miel ostaa sellaset heijastavat suojien tyyppiset, suojatha ne kait virallisesti onki mut kuitenkin.

Ratsailun jälkee laitoin Essin sisälle Back-On-Track loimi selässä, laitoin varusteet pois ja lähin Ginkon kans ajelee kaupunkii päi agilitytunnille!

Kerkesin käyä vaihtaa kuivat vaatteet ja ottaa namit mukaa ja jatkettii matkaa.
Kerkesin kuitenki ajoissa vaik hilkulle se meni!

Opeteltii iha perus hyppyä.
Ensi Ginko kiers, sit se alitti sen kolme kertaa sit se oli jo nii matala et sen oli pakko hypätä se!
Sit se hyppäski iha kivasti mitä nyt jossaivaihees taas alitti mut muute meni iha jees ja kotona harjottelen nyt irtaantumista ja sit kontaktia.
Saatii koittaa meiän opettajan koirilla jotka jo osaa esteet et mitä se on sit oman koiran kanssa.

Sit kotona vaihoin viel Tuksun ja Sähkiksen alukset.
Lare (sain luvan käyttää lempinimeä) oli keränny kaikille kolmelle vihreetä ruohoo.
Kirpun tän hetkinen tila vaan ei oikee vaikuta hyvälle mut toivotaan parasta ja hoidetaan parhaamme mukaan.

Ei kommentteja: