Tänään kävin pitkästä aikaa kampaajalla. Edellisestä kerrasta on luvattoman paljon aikaa.
Miulla on ollut tähän saakka tukka niin että irokeesi on ollut blondi ja muu tukka värjätty lähelle omaa väriä.
Tästä lähdettiin, juurikasvu ihan liian pitkä.
Tälläinen on nyt!
Tänään se ihme tapahtui ja mie sain valmiiksi sen virkatun hittipipon!
*Taputtaa itseään olalle*
Sen kanssa meinasi usko loppua mutta tänään se valmistui tupsuineen kaikkineen!
Moni tehnyt tekokarvasta tupsun mutta koska miulla ei sellaista ollut ja halusin saada heti valmiiksi ja käyttöön niin tein tupsun samasta langasta kuin itse pipon.
Ja koska halusin sen pipon heti käyttöön niin pitihän sitä lähtee heti kylälle esittelemään joten laitoin koiralenkille uunituoreen pipon päähän.
En heti aloita uutta pipoa vaikka mielessä on jo minkä värisen haluaisin seuraavaksi ja millaiset tupsut siihen tulisi mutta ihaillaan nyt kätteni jälkiä tämän pipon muodossa vähän aikaa.
Opinpahan uuden taidon koska tätä pipoa varten opettelin virkkaamaan ihan alunalkain ja menikö tähän nyt se pari viikkoa että sain tän valmiiksi.
Olin tilannut Salme Mujusen kirjoittaman Koirakoulu1 kirjan sekä Kana Collectionin tuotteita.
Nämä saapuivat eilen postilaatikkoon.
Kirjaa olen jo alkuun selannut ja pantoja sovittanut.
Yritin ottaa kuvia koirista pannat kaulassa mutta eihän nuo turkin seasta näy kummallakaan, ei Udolla eikä Dekalla.
Tänään kävin lenkillä ennen iltavuoroon menoa ja laskin koirat juoksemaan irti.
Otin muutamia kuvia.
Odota!
Nyt on ollu sosiaalisessa mediassa pinnalla jonkun aikaa nuo itse virkatut pipot karva tai lankatupsuineen.
Nuo kauniit omin pikkukätösin lämmöllä valmistetut pikku perkeleet.
Minä ajattelin että minäkin haluan!
En tiedä olisko kannattanu...
Tästä se tuskien taival alkoi.
Ostin virkkuukoukut ja punaista halvinta lankaa, kaupassa ei paljoa ollut vaihtoehtoja kun hyllyt ammotti melkein tyhjyyttään.
Juutuupista kattomaan ohjeita miten virkata kun opettelin sen vasta toissapäivänä.
Neuloa osaan jotenkin mutta virkannut en ollu koskaan ennen tätä.
Eihän siitä mitään tullut, naapuri kävi meillä kädestä pitäen näyttämässä miten virkataan ja sen jälkeen jälki oli parempaa ja tajusin missä olin mennyt vikaan.
Lanka oli tummaa ja jälki liian tiukkaa, oli vaikea hahmottaa silmukoita saati saada niitä luotua vaikka vaihdettiin viel isompaan koukkuun.
Eilen aamulla sisuuntuneena että jos aloittelijoiden pitäs osata niin miunkin on pakko osata, ostin toisenlaisen langan ja otin nelosen koukun ja pidin huolen että en tee liian tiukkaa.
Yövuoron päälle aamusta virkkasin, sitten oli pakko käydä nukkumaan että ehtisi edes vähän ennekun auto pitäisi viedä autosähköön.
No, pipo on nyt tuossa vaiheessa, jospa sen ennen kesää saisin valmiiksi, miten voi olla noin hidasta hommaa!
Askarrutti vähän miten tehdään nuo käännökset, yksi video näytti tosi monimutkaset ja vähä epäselvätkin tavat ja toinen taas oli paljon selkeämpi.
Palaan tähän sitten jos ja kun saan tän oikeesti koskaan valmiiksi!
Se on nyt vuosi 2022. Tämä vuosi tuskin tuo mitään sen kummempaa tullessaan kuin viimevuosikaan.
Harrastukset on alkaneet taas pyöriä paitsi toko ei ole vielä tälle vuodelle alkanut.
Ollaan oltu nyt muutamasti agility treeneissä ja sunnuntaina extempore valmennuksessa kun kaverin piti mennä mutta hän tuli kipeeksi joten mentiin Dekan kanssa tilalle.
Tässä yksi pätkä Dekan valmennuksesta.
Deka on tähän saakka vaikein ohjattava koska sen kanssa on saanut tehdä hitosti töitä ettei se juoksisi kokoajan ympäri hallia, nyt se välillä jopa tekee mitä pyydetään mutta heti kun sillä vähän herpaantuu huomio nii jo taas se menee ympäri hallia.
Työtä on siis vielä, tarkoitus olisi nyt tutustuttaa se kontakteihin ja kotona ensin alkaa työstää niitä, opetan pysärit ja aloitellaan niitä kotona pikkuhiljaa.
Keppejäkään ei vielä osata koska siihen tarvitsisin apukäsiä ja ei oltu pitkään aikaan treeneissä ollenkaan kun oon parannellu nilkan nyrjähdystä.
Nyt näin päivälleen 2kk jälkeen jalka on aika hyvä jo, jalkapöytä vaan on ihmeellisesti vieläkin vähän kipeä mutta juoksemaan pystyy jo sekä kävelemään normaalisti.
Haiku aloitti juoksut vuodenvaihteessa ja se viettelee niitä miun vanhemmilla.
Myöhemmin keväällä olisi tarkoitus sterkata se.
Se siirtyi sijoituksesta miun omistukseen loppukesästä ja oli kasvattajan kanssa puhe että kun hän ei sitä jalostukseen käyttänytkään että se sterkataan kun siirtyy miulle.
Lauantaina oli poikkeuksellisesti Udon ryhmän treenit koska meillä oli maanantaina hallituksen kokous. Miulla mahtui kaikki kolme treeneihin mukaan.
Huomenna olisi treenit normaalilla paikalla mutta alkoi iltaviikko joten ei päästä mukaan.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Kymen kennelpiirin agilityn piirinmestaruuskisat käytiin Lappeenrannassa 12-13.6 joten tämä postaus tulee vähän jälkijunassa.
Jokatapauksessa Haiku aloitti piirinmestis viikonlopun juoksemalla 1luokassa ja se saikin kahdelta ensimmäiseltä radalta molemmista nollat sekä molemmissa sijat 4.
Toiselta radalta tuli PAVA eli pakko vaihtaa joten Haikulle menolippu kakkosluokkaan!
Nyt lauantaina 3.7 Haiku starttaa kakkosluokan Salme Mujusen radoilla.
Haikusta vähän vanhempi kuva, tämä on kevättalvella otettu kuva Mustolan hallilla.
Sunnuntaina oli sitten yksilö sekä joukkueradat.
Udo ja Ginko juoksivat molemmat yksilöissä, Ginkolle eivyhteistulosta, ekalta radalta HYL ja toiselta nolla.
Udolle molemmista nollat pienellä yliajalla ja yhteistuloksissa sijalla 4. (4/19).
Joukkueradoilla Haiku juoksi minijoukkueessa mutta meille tuli valitettava HYL mutta joukkuetoverit tekivät nollia joten saatiin WUOKS minijoukkueelle joukkuehopeaa!
Kuvassa miulla on poikkeuksellisesti Udo kun palkintojen jako tuli niin äkkiä, heh.
Medijoukkueet juoksivat seuraavana, Ginko ja Udo olivat WUOKSen medijoukkueessa, molemmat tekivät nollan joten joukkue sai neljä tulosta joista kolme oli nollia.
Se tulos riitti medien piirimestaruus joukkuehopeaan!
Olin tyytyväinen tuloksiin vaikka Haikun joukkueelle tehty HYL harmittikin joukkuetovereide kannustuksesta huolimatta.
Dekakin oli mukana hengailemassa, sillä olis ollu pitkä päivä olla yksin kotona joten se pääsi molempina päivinä mukaan kisoihin ihmettelemään ja se sai osaksee ihastusta.
Päivää ei piristänyt myöskään se että kesken kisojen tuli soitto että eno on kuollut.
Oli pakko tsempata että pysty keskittymään ratoihin.
Enon siunaustilaisuus oli nyt maanantaina.
Tänään vielä yksi yövuoro, sitten on viisi yötä taputeltu ja alkaa viikonloppu, tosin se ei ole pitkä ku sunnuntaina mennään ylitöihin.
Viikon päästä alkaa kuitenkin loma ja mie oon niin loman tarpeessa!
Tänään saapui pitkään mietitty, hetken harkittu ja huumassa tilattu tiimihuppari.
Mie piirsin ontuvan kuvan karusellista ja Johanna jalosti siitä tämän kuvan miun ajatusten pohjalta.
 |
Tarina tuon Team Hundkarusellen'in takana on se että ensinhän se oli Vintiöissä.
Sitten viimevuonna meidän agilityseuralla oli seuranmestaruuskisat joissa palkittiin myös joukkueet.
Meitä ei kukaan huolinut joukkueeseen ja kun kyselin toisia niin olivat jo menossa johonkin joukkueeseen.
Suoraan sanottuna vittuunnuin ja ajattelin että perustan joukkueen miun kolmella japaninpystykorvalla.
No sitten oisin saanut vahvistuksen lainakoiran muodossa ja miun piti ohjata kaikki neljä mutta sitten lainakoiralle löytyikin ohjaaja joka oli sitten miun joukkueessa.
No koska ensin mietin joukkueen nimeksi Lentävät Japanilaiset mutta koska lainakoira oli erirotuinen niin piti keksiä uusi nimi ja sillon välähti että Hundkarusellen.
No sille joukkueelle ei tullut menestystä vaikka kaikki sai tuloksen ja se ajatus lähti vähän hallinnasta niin nyt tää miun oma pieni jengi on nimeltään Team Hundkarusellen.
Paidan teki Viiru ja Teippi niminen firma Lappeenrannan Joutsenosta.
