Eli kävin siellä paljon puhutulla maastoreissulla!
Oli sateinen päivä, tääl kaupungissa sato aika kovastikki välillä mut läksin silti ku tiesin et Konnussa on iha eri ilma ku täällä.
No niin olikii, siel sato välillä sellasta tuhnua, ku hain Esteriä laitumelta ni sateli pikkusen mut ajattelin et lähen kuitenki vaik satas.
Ilma parani sitä mukaa kun maastoilin, aurinkokin rupes jo näkymään!
No läksin sit tietä myöten naapuriin päin, olisin menny yhelle kivalle pikkutielle mut eilinen tuuli oli kaatanu puita niin ei päästy läpi, piti kääntyä takasin.
Sit läksin kiertämään kylänlaitaa, ravailin välillä, jännitti aikalailla mut ajattelin et pakko jos joskus aikoo mennä kunnolla ni jostain alotettava.
Sit menin pienelle metsätielle, jossa laukkasin sitte kivan pätkän, Esteri meni hienosti! Nostin viel sille vaikeemman laukan. Laukan jälkeen vasta rentouduin kunnolla!
Sit menin maantietä pitkin yläkentälle, siellä ei ole aitoja enää ollu monee vuotee mut siinä hiekkakentällä tein ympyröitä ja kahdeksikkoja.
Laukkailin ja ravailin. Sit menin takas maantielle ja sieltä kotiin.
Esteri kun pääsee niin vähän maastoon, paitsi tällä viikolla nyt ainakin kolmesti, niin se uteliaisuuttaan hirveesti katselee mitä on missäkin.
Aion nyt ottaa tavotteeks kun tän päivänen suju hienosti ja kaikki askellajit suju niin ainakin kerran tai kaks koittasin uskaltaa mennä maastoon.
Tää miun itseterapia on sujunu aika hienosti.
Kun vertaa siihen mistä läksin Essin kans niin en uskaltanu edes kentällä ottaa laukkaa ja nyt uskallan lähtee maastoon ja laukata siellä.
Miulla on toiminu se perinteinen pelon kohtaaminen, jänistämällä ei edisty mihinkään.
Välillä on tuntunu tosi vaikeelle lähtee mut se on menny sit ohi ja oon ollu hirveen tyytyväinen ratsastuksen jälkeen että tuli lähdettyä.
Mitä pitempiä taukoja miulla on ollu ratsastuskertojen välillä niin sen vaikeemmalle tuntuu lähtee, mitä useemmin käy niin tuntuu aina vaan helpommalle noussa selkään ja lähtee johonki maastoon tai tekemään kiemuroita kentällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti