Nyt on ollu sosiaalisessa mediassa pinnalla jonkun aikaa nuo itse virkatut pipot karva tai lankatupsuineen.
Nuo kauniit omin pikkukätösin lämmöllä valmistetut pikku perkeleet.
Minä ajattelin että minäkin haluan!
En tiedä olisko kannattanu...
Tästä se tuskien taival alkoi.
Ostin virkkuukoukut ja punaista halvinta lankaa, kaupassa ei paljoa ollut vaihtoehtoja kun hyllyt ammotti melkein tyhjyyttään.
Juutuupista kattomaan ohjeita miten virkata kun opettelin sen vasta toissapäivänä.
Neuloa osaan jotenkin mutta virkannut en ollu koskaan ennen tätä.
Eihän siitä mitään tullut, naapuri kävi meillä kädestä pitäen näyttämässä miten virkataan ja sen jälkeen jälki oli parempaa ja tajusin missä olin mennyt vikaan.
Lanka oli tummaa ja jälki liian tiukkaa, oli vaikea hahmottaa silmukoita saati saada niitä luotua vaikka vaihdettiin viel isompaan koukkuun.
Eilen aamulla sisuuntuneena että jos aloittelijoiden pitäs osata niin miunkin on pakko osata, ostin toisenlaisen langan ja otin nelosen koukun ja pidin huolen että en tee liian tiukkaa.
Yövuoron päälle aamusta virkkasin, sitten oli pakko käydä nukkumaan että ehtisi edes vähän ennekun auto pitäisi viedä autosähköön.
No, pipo on nyt tuossa vaiheessa, jospa sen ennen kesää saisin valmiiksi, miten voi olla noin hidasta hommaa!
Askarrutti vähän miten tehdään nuo käännökset, yksi video näytti tosi monimutkaset ja vähä epäselvätkin tavat ja toinen taas oli paljon selkeämpi.
Palaan tähän sitten jos ja kun saan tän oikeesti koskaan valmiiksi!
