Tänää loppu Polosta se 30 pv armonaika.
Vein konttorille töitten jälkee sen, kello oli vähä vaille 4 ja 5 menee konttori kiinni.
Kysyin et onko tilaa tänää jälkitarkastukseen.
Täti mietti ja kävi kysymässä katsarilta ni se suostu tekemää sen ennenku lähtee kotiin.
Olin niin helpottunu!
Istuin oottamaa ja olin niin varma et ajokielto.
Katsari kun oli valmis niin viitto et tule halliin.
No tuiman näköne katsari sitte sanoi että: "no, läpi meni mut pitkin hampain!"
Selitti et käsijarru jättää päälle mut se hyväksy sen ja sanoin et saan torstaina uuen käsijarruvaijerin ni sano et asia sillä selvä.
Käyttöjarruissa ei ollu yhtää heittoa kun määräaikaiskatsastuksessa oli reikiä sekä käyttöjarruissa takana ja käsijarrussa liikaa heittoa.
Nyt oli takana 0% mut käsijarrussa oli edellee paljon.
Lare oli ne reiät hitsannu.
Kiitin kauniisti ja äkkiä auto ulos hallista ettei se muuta mieltään!
Pololla voi siis nyt ajaa taas sen vuoden.
Jos se olis hylätty nyt, siihen olis tullu ajokielto.
Oon niin ilonen!
Teki mieli tuulettaa ja huuella ikkunasta mut hillitsin itteni.
Kotimatkalla kävi mielessä et nyt iha varmasti mällään sen heti ku sain just leiman, miun tuurilla niin olis voinu käydäkin...
Ens kesänä maalaan sen, varmaa vähä tummemmalla punasella ku toi on nyt sellane hailakan oranssinpunane, armottoman ruman värine.
Lare tuo miulle RAL kartan ni katon siitä värin.
Pololle annettu lupaus pitää, en sitä myy ennenku siihe tulee joku kuolemanvakava vika et ei kannata enää korjata.
Niinku oon sanonu; jollekki se on vaa auto, ja viel hirvee romu.
Miulle se on aarre, ensimmäinen ikioma auto, uskollinen ystävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti