Miulla on sellane inhottava pelko aina ku menee hevosen selkään, ainoo hevonen taikka tarkemmin poni jolla uskalsin mennä ilman juuri minkäänlaista pelkoa vaikakin väilillä kävi mielessä et mitä jos.... oli meidän edesmenny russristeytys Tähti, jonka kanssa miulla olikii yhteinen 10 vuoden elo. Miun äitin ponihan se oli mut kaikki oli sille liian isoja ja mieki aloin olee jo aika pitkä sille.
Mie aloin ratsastaa Tähdellä kunnolla kylläki vasta muutama vuosi sen jälkeen ku se oli tullu meille ku miun sillonen ratsu shetlanninponi tamma myytiin ja äiti osti hevosen ja Tähti siirty miun ratsuks.
Tähti kuoli 27.10.2009 ollessaan 25 vuotias.
Mie ja Tähti (Kuva ehkä joskus vuodelta 2001?)Mut se täytyy vaa hyväksyy et se kuuluu lajin luonteeseen että aina ei voi mennä hyvin, joskus puotaa, joskus hevonen ryöstää yms...
Mut oon "kehittyny" tässä viime syksystä aika lailla Esterin kanssa, koska enää ei jännitä nii paljo siellä selässä, uskallan ottaa kaikki askellajit, maastossa kävin viime lauantaina ja ravasin muutaman pätkän.
Tää kuulostaa tosi tyhmälle jollekki toiselle hevosharrastajalle mut sillekkää en voi mitää muutaku reippaasti vaa ratsastaa, ja siks se valmennuski tekis hyvää koska oppisin sit tuntemaa tätä miun nykyistä hevosta joka tuli miun omistukseen nyt elokuussa 2009. Ja palauttas mielee vanhat opit. Eikä millään uskos et tän kirjotuksen perustella olisin hevosenhoitaja ammatilta mut kyllä olen!
En vaan ole tehny niitä hommia virallisesti päivääkään, kotona olen hoitanu porukoitten tallilla hevosia ja tallihommat.
Suunnitelmissa olis et joihinki pieniin koulukisoihin nyt syksyllä tai jos ei tänä syksynä niin seuraavana... Edistyksen mukaan.
Huomenna pitäisi mennä taas ratsastamaan, tai ei pidä vaan saan mennä. Oon niin vähän nyt käyny kun aina on pimeää ennenku sais ees hevosen valmiiks... kun pääsen TO- paikalta nii myöhää ja kenttä on ollu täynnä lunta mut nyt se on aurattu ni pystyy taas käydä useemmin.
Kunha nää lumisateet ei taas tuki sitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti